Kismetkakku - ystäville, rakkaudella ♥

Sain ilon ja kunnian emännöidä lauantaina legendaarista naisten iltaa. Meitä on kuuden hengen ryhmä ystävyksiä, jotka kokoonnumme toistemme koteihin iltaa viettämään ja maailmaa parantamaan säännöllisen epäsäännöllisin väliajoin. Mietimme, että milloin mahtoi olla eka kokoontuminen, kenen idea se oli ja kenen luona oltiin? Kukaan ei muistanut, ollaan siis aika vanhuksia jo. Muisteltiin, että kaikenlaista hauskaa on vuosien varrelle mahtunut, Lordin euroviisuvoittoakin juhlistettiin yhdessä ja kerran käväistiin Nakkilassa tosi ihme baarissa, se oli lehdissäkin esitelty Maailmanloppu (melkoinen kokemus). Toiveena oli, että näitä iltoja jatketaan vielä silloinkin, kun bileet pidetään palvelutalossa ja vieraat köpöttelevät paikalle rollaattoreineen! Halusin tehdä "tytöille" jotain tosi hyvää kahvipöytään, mieleeni juolahti juustokakku, jossa olisi joukossa Kismet-suklaata. Sitä on tehty muutamassa blogissa, en mennyt niiden reseptien mukaan, vaan halusin tehdä ihan omanlaisen kakun. Kirjasin aineet ylös, mietin määrät ja pohjaan laitoin joukkoon Kismetiä, samoin kuin niissä olemassa olevissakin resepteissä. Kakusta tuli kyllä todella hyvän makuinen. Tein sen 20-senttiseen irtopohjavuokaan. Vuoka tuli niin  täyteen, että pintaa piti vähän tasoitella, kun kakun päällä ollut suoja oli ottanut siihen kiinni. Se takoittaa sitä, että mä laitan tohon reseptiin 22 cm halkaisijaltaan olevan vuoan suositukseksi. Vinkkinä (jos ei omista monitoimikonetta), että laitoin pohjan keksiainekset pakastepussiin ja murskasin ne puisella perunanuijalla hakaten, samoin täytteen Kismetin erikseen, hyvää jälkeä tuli. Käytin tohon koristeluun melkein 2 prk Caprice Classic kierrevohveleita, elävän ruusun ja satiininauhaa, johon tein elämäni rumimman rusetin. Ei se liukas nauha meinannut siinä kiireessä mennä ollenkaan rusetille. Seuraavaksi käytän jotain sellaista koristenauhaa, jossa on metallilankaa reunoilla tukena, sen saa varmasti hyvin rusettiin. Ruusun saa varmasti kukkakaupasta sopuhintaan, kun kyselee valmiiksi auennutta, niitä ei yleensä enää mene myyntiin.

22-senttiä halkaisiljaltaan oleva irtopohjavuoka:

Pohja:

1 pötkö Domino-keksejä

1 (55 g)Kismet-keksisuklaavohveli 

75 g voita

Täyte:

2 prk Suklaakermaa

1 rasia (200 g) Philadelphia-tuorejuustoa

1 prk (250 g) maitorahkaa (ei pehmeää)

100 g maitosuklaata

1 (55 g)Kismet-keksisuklaavohveli

1 dl sokeria

4 liivatetta

1/2 dl maitoa

1 rkl tummaa kaakaojauhetta

Laita leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle. Murskaa keksit ja suklaavohveli sekä sulata rasva. Sekoita pohja ja taputtele se vuoan pohjalle. Ei liian tiiviisti, ettei pohjasta tule kova. Laita pohja kylmään siksi aikaa, kun teet täytteen. Vatkaa suklaakerma kovaksi vaahdoksi. Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan. Sulata suklaa joko vesihauteessa tai mikrossa. Laita isoon kulhoon tuorejuusto, rahka, sulatettu suklaa, murskattu Kismet ja sokeri. Sekoita vatkaimella (pienimmällä teholla) ainekset huolellisesti sekaisin. Lisää suklaakermavaahto käännellen seoksen joukkoon. Sekoita kaakaojauhe maitoon ja kiehauta se. Purista liivatteista vesi pois ja sulata ne kaakaomaitoon. Valuta ohuena nauhana täytteen joukkoon koko ajan täytettä sekoittaen. Kaada täyte pohja päälle ja laita kakku kylmään hyytymään ainakin neljäksi tunniksi, mielellään yön yli. Koristele haluamallasi tavalla.

Kaalilaatikko - se paras resepti

Kaalilaatikonkin voi tehdä niin, että laittaa sekaan jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua, muttei sentään sinistä! Halusin luoda suussa sulavan kaalilaatikkoreseptin, jota voisin sitten jatkossa käyttää ja josta saattaisi olla muillekin iloa. Perehdyin asiaan tutkimalla hurjan kasan reseptejä itseltäni ja netistä. Multa löytyi todella perinteisiä, esim. Isännän mummun resepti. Kaikista silmiini osuneista lehdistä olen myös ne reseptit vuosien varrella talteen poiminut. Kyllä mä Hymy-lehdessäkin joskus julkaistusta Paavo Väyrysen kaalilaatikkoreseptistä yhden idean poimin! Olen aina sanonut, että hyviä reseptejä tai ideoita on kaikkialla, aina pitää olla silmät ja korvat tarkkana. Onneksi mun äiti on koko ikänsä harrastanut ystäviensä kanssa lehtien vaihtoa, ne kaikki päätyy mulle ennemmin tai myöhemmin. Äidin lehdet käy mulla ennen ystäville menoa ja ystävien lehdet mä selaan läpi ja poimin mielenkiintoiset reseptit talteen ennen kuin laitan ne lehtikeräykseen. Keittokirjojen reseptejä oli vaikka millä mitalla. Blogeissakin tästä suomalaisten rakastamasta kaalilaatikosta oli vaikka minkälaisia versioita. Sen on aina tehnyt tietyllä tavalla, eikä ole tullut mieleenkään, että niitä valmistustapoja on aivan hirveästi. Tarkoitan tässä nimen omaan lihakaalilaatikkoa, siis sitä versiota, jossa pääraaka-aineina ovat kaali, jauheliha ja riisi/ohra sekä joku liemi/sidosaine. Yhden aineksen tiesin näiden lisäksi laatikkooni laittavani, nimittäin siirapin, mä rakastan sitä siirapin makua siellä laatikossa. Sit mä tiesin mikä jää ehdottomasti tästä herkkuversiosta pois. meirami, en oikein tykkää sen mausta. Tämän penkomisen lopputuloksena syntyi hyvä resepti. Tuli tehtyä rakenteeltaan täydellistä ja aivan mahtavan makuista, suorastaan törkeän hyvää kaalilaatikkoa, olkaa hyvä!

n. 1,3 kg keräkaalia suikaleina

voita

2 sipulia

2 dl puuroriisiä + vettä

1 lihaliemikuutio

400 g jauhelihaa

suolaa

valkopippuria

3/4 dl siirappia

1/2 l kiehuvaa vettä

3 munaa

2 rkl ketsuppia

Päälle:

korppujauhoja

Hauduta suikaloitu kaali voissa pannulla. Lisää loppuvaiheessa silputtu sipuli pannulle hautumaan. Keitä puuroriisi kypsäksi kattilassa vedessä, johon on lisätty lihaliemikuutio pakkauksen ohjeen mukaan. Paista jauheliha pannulla, mausta suolalla ja valkopippurilla. Yhdistä kaaliseos, riisi ja jauheliha suuressa kulhossa ja lisää joukkoon siirappi, kiehuva vesi, munat ja ketsuppi. Sekoita hyvin ja jaa voideltuihin uunivuokiin. Ripottele pinnalle korppujauhoja. Paista laatikoita 175° uunissa 1 ½ - 2 tuntia, kunnes laatikko on tosi pehmeää. Nauti puolukkasurvoksen ja halutessasi perunoiden kanssa.

Remouladekastike

Klassinen remouladekastike on melkoinen kaloripommi, sehän tehdään pelkästään majoneesista ja siihen lisätään mausteet ja kasvikset. Perinteisesti sitä käytetään kalan tai leikkeleiden kastikkeena, esim. kylmän viipaloidun paahtopaistin kanssa. Mä törmäsin tähän ihan täydelliseen kevennettyyn remouladekastikkeesta Elämää Koivurannassa-blogissa, alun perin se on peräisin Maistuis varmaan sullekin-blogista. Tämä kerta kaikkisen ihana kastike sopii mun mielestäni lisukkeeksi ihan minkä kanssa vaan, kalan, leikkeleiden, kasvisten, grilliruuan tai uuniperunoiden, joitakin mainitakseni. Onneksi uskaltauduin tekemään sen lisukkeeksi viime viikonloppuna, kun meillä oli vieraita. Ei ollut kalaa, ei leikkeleitä eikä grilliruokaakaan, mutta ajattelin, että pöydästä uupuu vielä jotakin ja tämä resepti tuli mieleeni. Tarjolla oli kievin kanaa, hasselbackan perunoita, uunitomaatteja ja yksikertaista vihersalaattia, tämä kastike meni sinne jonon jatkoksi ja oli ihan täydellinen menestys. Koko jengi ihastui siihen iki hyviksi. Kokeile siis ihan minkä kanssa vaan!

2 dl turkkilaista jugurttia

1 dl majoneesia

1 tl Dijon-hunajasinappia (tai 1 tl sinappia ja vähän juoksevaa hunajaa)

1 pieni punasipuli

1 dl punaista paprikaa

1 dl etikkakurkkua (voi olla chilillä tai valkosipulilla maustettua)

1 rkl pieniä kapriksia (tai isompia pieniksi hakattuna)

mustapippuria myllystä

2 rkl tuoretta tilliä (tai 1 rkl kuivattua)

(suolaa)

Mittaa kulhoon jugurtti, majoneesi ja hunaja. Sekoita ainekset hyvin. Kuori ja hienonna sipuli ja leikkaa paprika pieniksi kuutioiksi. Valuta kurkku ja kuutioi se. Valuta kaprikset ja pienennä niitä veitsellä tarvittaessa. Mausta silputulla tillillä. Tarkasta maku ja lisää tarvittaessa hiukan suolaa. Laita kastike kylmään ennen tarjoilua, että maut tasaantuvat. Käytä kalan, kylmien leikkeleiden, kasvisten, grilliruuan, uuniperunoiden tms. lisäkkeenä.

Omenainen kerrostorttu

Meille oli tulossa vieraita ja omppusesongin ollessa käynnissä tiesin, että omenasta väsäisin jonkun piirakan. Sitten se tapahtui ja sain jonkun ihme vision kokeilla piirakkaa vähän niinkuin juustokakun tyyliin. Ensin olisi pohja reunoille asti, sitten omenat päälle ja jotain valkosta niin paljon, että omenat peittyisivät ihan kokonaan. Tämä tehtynä irtopohjavuokaan, niin saiskohan sen sitten nätisti koristeltua vaniljakastikepursotuksella, olisi sitten kaikki samassa paketissa? Löysin yhden vanhan ruutuvihkoon kirjoittamani reseptin, jota olen usein tehnyt, sen mehevyyden ja täydellisen maun takia. Kokeilin tutulla reseptillä, vaihdoin vain kermaviilit creme fraicheen ja laitoin sitä lientä vähän enemmän kuin reseptissä sanotaan. Vuokana käytin 22-senttistä irtopohjavuokaa. Kyllä tämä mun mielestä toimi tosi hyvin. Näin tehtynä, ainakin tällä reseptillä piirakka on ihan täydellistä; ihana ohut pohja, mehevä omenatäyte, reilusti maukasta creme fraichea hyvin hyytyneenä päällä ja kaiken kruununa pursotettu vaniljakastike. Täydellinen makuyhdistelmä. Sitä paitsi omenapiirakka näin koristeltuna on ainakin mun silmiini niin juhlava, että se käy vaikka täytekakusta. Sen voi koristella omalla tyylillä, mussa vaan asuu se pieni maalaisromantikko, joka aina haluaa tehdä niitä ruusuja. Toisin sanoen - toimii!

20- 22 cm halkaisijaltaan oleva irtopohjavuoka tai piirakkavuoka

Pohja:

100 g voita tai margariinia

1 dl fariinisokeria

1 1/2 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

Täyte:

6 -8 hapahkoa omenaa

Päälle:

4 dl kermaviiliä tai creme fraichea (tai 5 dl creme fraichea)

2 munaa

1 dl sokeria

1 tl kanelia

Koristelu:

1 prk Flora Vanillaa + 1 rkl vaniljakreemijauhetta

Laita leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle ja leivitä reunat tai voitele piirakkavuoka. Vaahdota huoneenlämpöinen rasva ja fariinisokeri. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja taputtele taikina ohuelti vuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 10 minuuttia 175 asteessa. Kuori ja lohko omenat lado ne puolikypsän pohjan päälle. Sekoita keskenään creme fraiche, munat, sokeria ja kaneli. Kaada liemi omenoiden päälle. Paista torttua vielä puolisen tuntia uunin toiseksi alimmalla tasolla 175 asteessa. Paistoaika riippuu liemen määrästä. Tarjoa torttu haaleana vaniljakastikkeen tai kanelikerman kanssa. Jos koristelet tortun, anna sen jäähtyä ensin. Vatkaa Flora Vanilla ja vaniljakreemijauhe kovaksi vaahdoksi ja pursota se tortun pinnalle.

Pesto-anjovislohi

Mulle tuli hirvee halu kokeilla anjovista lohen kanssa, kun muistin, että olin muutaman sellaisen reseptin poiminut jostain talteen. Kun sain reseptit tutkittua ja muutaman ulkomaisenkin surffailtua, tulin siihen tulokseen, että ihan ekaksi meillä syödään ihan simppeliä lohta, jossa olisi vain punaista pestoa, anjovista ja parmessaanilastuja. Vähän epäilin sitä, kun reseptissä ei ollut yhtään suolaa, mutta se anjovis on niin suolaista, että se lohi kyllä saa suolansa siitä. Se anjovis oli niin vieras tuttavuus sen lohen kanssa, että en uskaltanut säveltää yhtään omiani siinä tekemisessä, vaan noudantin tarkasti Ruoka-lehden ohjetta. Nyt kun sitä on kerran valmistanut, uskallan ensi kerralla keksiä vaikka mitä sinne joukkoon! Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen resepti!

700 -900 g lohifileetä

1 rs anjoviksia

1/2 prk (80 -100 g) punaista pestoa

Päälle:

parmesaanilastuja

Nypi lohifileestä ruodot pois ja laita filee uuniastiaan tai uunipellille leivinpaperin päälle. Leikkaa lohen pintaan viiltoja (ei ihan nahkaan asti) reilun sentin välein. Valuta anjovikset ja puolita ne pitkittäin. Upota anjovissuikaleet viiltoihin. Levitä punaista pestoa kalan päälle. Ripottele lopuksi parmesaanilastuja kalan pinnalle ja paista se uunissa keskitasolla puolisen tuntia 200 asteessa. Tarjoa lisänä jugurtti-kapriskastiketta.

Jugurtti-kapriskastike

Aika usein on niin, että kun teen jotain ruokaa, jonka kanssa tarvittaisiin dippiä, en suunnittele sitä etukäteen, vaan teen sen niistä aineksista mitä kotona sattuu olemaan. Niin kävi tämänkin kastikkeen kanssa. Vaikka lohi oli hankittu jo edellisenä päivänä ja olin jo päättänyt valmistaa sen anjoviksen kera, aloin miettimään kastiketta vasta vähän ennen kun laitoin kalan uuniin. Kylmää vai lämmintä kastiketta? No kylmää tällä kertaa. Kyllä siitä silti tuli erittäin kelvollinen kalan kastike, vaikka sen hetken mielijohteesta sutaisinkin. Maukkaan pesto-anjovislohen resepti löytyy täältä. Pitää tallentaa se tänne mun sähköiseen keittokirjaani, että saatte tekin maistaa ja mä voi tehdä sitä uudelleen!

Jugurtti-kapriskastike

2 dl turkkilaista tai kreikkalaista jugurttia

1 rkl majoneesia

1 rkl kapriksia

2 rkl ruohosipulisilppua

(ripaus suolaa)

1 rkl sitruunan mehua

mustapippuria myllystä

Pilko kaprikset veitsellä pieneksi silpuksi. Hienonna myös ruohosipuli. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna kastikkeen tekeytyä kylmässä hetki. Tarjoa kalan kastikkeena tai dippinä. 

Sitruunainen uunibroileriateria

Kokonainen maustamaton broileri on yksi mun lempiraaka-aineistani, kun tehdään broiskusta ruokaa. Siihen saa kaiken näköisiä makuvariaatioita itse maustaen ja meidän kahden hengen taloudessa siitä riittää purtavaa pariksi päiväksi. Mun mielestä kannattaa sinne nahan alle laittaa aina jotain makua antamaan, esim. sitruunaa, appelsiinia, yrttejä, voita tms. Siitä on kiva rakentaa kokonaisia aterioita uuniin muhimaan. Tämä ateria lähti kotona olevasta sitruunasta liikkeelle. Sen ympärille aloin sitä hommaa rakentaa. Se broisku kannattaa muuten ottaa tosi ajoissa huoneenlämpöön, koosta riippuen tunti- puoltoista ennen valmistuksen aloittamista on aika hyvä, vaikka ohjeessa sanotaankin, että puoli tuntia riittää.  Tähän ateriaan laitoin ihan perusjuttua mukaan, mitä nyt kotona sattui olemaan, perunaa, porkkanaa, sipulia ja valkosipulia. Ei kannata pelästyä tota suurta valkosipulin kynsien määrää, nimittäin kun ne käyttää pannulla öljyssä, niistä tulee ihanan mietoja. Niitä olisi voinut laittaa sinne enemmänkin. Täytyy sanoa, että kyllä maistui vielä seuraavanakin päivänä hyvältä!

1 maustamaton uunibroileri

kuivattua timjamia

1 sitruuna

suolaa

mustapippuria myllystä

currya

3 suurta perunaa

5 -6 pienehköä porkkanaa

2 sipulia

kymmenkunta valkosipulin kynttä

loraus oliiviöljyä

2 dl valkoviiniä

Ota broileri huoneenlämpöön 1 -1 1/2 tuntia ennen valmistuksen aloittamista. Hiero ensin linnun pintaan suolaa, mustapippuria ja currya. Irrota sitten broilerin nahka lihasta fileiden ja reisien kohdalta, että voit maustaa lihan nahan alta. Laita ensin timjamia nahan alle. Leikkaa sitten sitruunasta "poikittain" neljä ohutta viipaletta ja laita ne nahan alle rintafileiden ja reisien kohdalle. Kuori ja pilko perunat ja porkkanat. Kuori myös sipuli ja leikkaa se lohkoiksi. Sitten on vuorossa valkosipuli, kuori kynnet ja kuullota niitä pannulla öljyssä hetki. Kääntele koko ajan, etteivät pala. Laita suuri paistopussi laakeaan uunivuokaan tai reunalliselle uunipellille toinen kulma ylöspäin. Leikkaa kulmasta pala pois, että kuuma höyry pääsee ulos pussista. Laita ensin pussiin perunat, porkkanat ja sipulit. Kaada sitten pannulta valkosipulit öljyineen pussiin. Mausta juurekset samoilla mausteilla kuin broilerikin, eli suolalla, mustapippurilla, currylla ja timjamilla. Asettele broileri kasvisten päälle. Laita halutessasi loppu sitruuna lohkottuna broilerin ympärille. Lorauta lopuksi valkoviini pussiin ja sulje se. Kypsennä uunissa 175 asteessa 1 1/2 -2 tuntia.

Lampaankääpäpihvit

Mun äiti ja isä kävi metsällä katsomassa, mikä oli päivän tarjonta sienten osalta. Suolaan päätyvät sienet äidillä oli ylimpänä mielessä, tatitkin olisivat kiinnostaneet. Tatteja ei enää liiemmilti näkynyt, mutta sen sijaan pienen korillisen lampaankääpiä äiti oli löytänyt. Se on mieto sieni, jota ei tarvitse esikäsitellä. Sen voi paistaa, säilöä tai kuivata. Mun mielestä se on parhaimmillaan paistettuna. Äidin oppien mukaan leikkaan isot hatut sopivan kokoisiksi pihveiksi, pienemmät laitan kokonaisina pannulle. Leivitän ne ensin kananmunalla, sitten vehnäjauhoissa, joihin on lisätty suola ja valkopippuri. Sitten vaan hetkeksi väriä saamaan pannulle molemmin puolin. Tämä yksinkertainen herkku ei kaipaa kuin perunaa jossain muodossa kaverikseen. Tänään meillä syötiin näiden pihvien kanssa perunamuusia, johon lisäsin runsaasti ruohosipulisilppua. Isäntä lähti tänään töihin yhden jälkeen iltapäivällä. En ollut vielä siihen aikaan ruokaa tehnyt, joten hänellä oli sunnuntain kunniaksi hyvä palvelu: vein ruuan myöhemmin sinne työpaikalle lämpimänä, bon appetit!

lampaankääpiä

kananmunia

vehnäjauhoja

suolaa

valkopippuria

voita paistamiseen

Puhdista sienet ja irrota jalat hatuista. Leikkaa isommat  hatut pienemmiksi paloiksi, jalat voi halkaista ja paistaa myös.  Laita pari leivitysastiaa valmiiksi, toiseen munaa, jonka rakenteen voi kevyesti vatkata rikki. Toiseen vehnäjauhoja, joihin sekoitetaan suolaa ja valkopippuria. Kasta sienet ensin kananmunaan ja jauhota sitten molemmin puolin. Paista pannulla voissa molemmin puolin kullankeltaisiksi. Nauti heti vaikka perunamuusin ja salaatin kera.

Mansikka-fetasalaatti

Mulla on kauhee kasa bloggaamattomien kokkailujen kuvia kamerassa. Toivottavasti olen kirjannut kuitenkin kaikki tekeleet ylös, jouduin nimittäin yhdestäkin pastasta kysymään Isännältä, että mitähän tämä kuvissa oleva makaroonikasa mahtoi olla? Hyvä muisti miehellä on, sieltähän se vastaus tuli. Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja huitaisen ne kaikki tänne blogiin. Siis bloggaan yötä päivää ☺☺☺☺ (no en nyt sentään). Aloitetaan taivaallisella, yksinkertaisella salaatilla. Mansikka ja feta ovat ihana makuyhdistelmä makeaa ja suolaista. Basilika ja ihana balsamicokastike täydentävät makuja hienosti. Tätä syötiin yhtenä kauniina kesäpäivänä, kun nuoremman pojan tyttöystävä oli meillä ensivisiitillä!♥♥♥

vihreää salaattia, esim. jäävuorisalaattia tai friseesalaattia

pätkä tuoretta kurkkua

1 l mansikoita

1/2 sitruunan mehu

basilikaa

200 g fetajuustoa

mustapippuria myllystä

balsamicokastiketta, esim. Basilika Balsamikastiketta

Lado salaattiainekset kerroksittain laakeaan astiaan. Aloita repimällä tai suikaloimalla vihreää salaattia pohjalle. Siivuta sitten kurkku ohuiksi siivuiksi, puolita siivut ja lado ne salaatin päälle. Puolita mansikat ja lado ne kurkkusiivujen päälle. Purista puolitetusta sitruunasta mehua mansikoiden päälle. Seuraavana on vuorossa suikaloidut basilikan lehdet. Asettele sitten kuutioitu feta vuokaan. Rouhi päälle mustapippuria myllystä ja kruunaa salaatti balsamicokastikkeella. Nauti heti.

Aronia-vadelmasmoothie - superterveellinen

Mun mies toi joskus työkaveriltaan tuliasina marja-aroniasta tehtyä mehua, joka oli oikein hyvää. Mulle tuli mieleen kokeilla, että soveltuisko ne marjat smoothieen, sittenhän niitä voisi pakastaa ihan sellaisenaan, ei tarvitsisi keitellä mehua tai hilloa. Tuumasta toimeen, tänä aamuna kokeilin aamupalaksi. Ihanan pehmeää, miedon makuista, terveellistä aamujuomaa. Tätä mä tulen kyllä jatkossakin tekemään. Aronia on tosi yleinen pensas, jota käytetään aitana. Marjat on mustia ja kiiltäviä ja niissä on hurjan paljon C-vitamiinia. Marjojen maku on niin mieto, että kaverina kannattaa käyttää jotain muutakin marjaa. Yks mun työkaveri sanoi, että heillä ei niihin pensaisiin koskaan tule marjoja, kun ne leikataan vuosittain. Se on varmasti monella aitana toimivien aronioiden kohtalo. Kannattais jostain reunasta jättää edes yksi leikkaamatta. Tai toisin sanoen leikkaisi sitä niin, että se tuuheutuisi joka vuosi. Yhden pensaan sato saattaa olla jopa 8 -10 kiloa marjoja. Meillä ei ole itsellä aronia-aitaa, mutta just päätin, että yhden pensaan laitan pihalle kasvamaan ja leikkelen sen tuuheaksi.

1 -2 hengelle:

1 prk rahkaa

vajaa desi aronian marjoja

vähän vadelmia tai muita happoisia marjoja makua antamaan

hunajaa maun mukaan

rasvatonta maitoa ohentamiseen

Sekoita tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella rahka, marjat, hunaja ja tilkka rasvatonta maitoa kuohkeaksi. Tarkasta maku ja rakenne, Lisää tarvittaessa hunajaa ja maitoa. Sekoita vielä hetki ja nauti heti aamu-, väli- tai iltapalaksi.

Kermainen lohikeitto - se parempi resepti

Tein tämän keiton kesälomani aikana, kun lapset tyttöystävineen olivat visiitillä. Tänne blogiin se päätyy vasta nyt. Mietin, että mitä hyvää ruokaa heille laittaisin. Lohesta varmasti pitäisivät kaikki, sitä siis. Lähetin Isännän kauppaan lohiostoksille, mielessäni keitto. Päädyin kermaiseen lohikeittoon, olin juuri edellisellä viikolla sellaista syönyt. Ihan mielettömän hyvää, kyllä se kerma sen keiton tekee (ja voinokare!). Koska yksi syöjistä saapui muita myöhemmin, keitto olisi sellainen ruoka, jota oli helppo lämmittää. Se keitto oli suuri menestys, maistui koko jengille. Santsikierroksia taisivat ottaa kaikki pöydässä olijat. Mulla oli 7:n litran teräskattila ja 1,5 kg lohifilettä, peruna oli siikliä, siitähän se homma lähti käyntiin. Tämä keittoresepti sopii niille, jotka haluavat tehdä keittonsa fileestä, eivätkä käytä perkeitä liemessä. Isäntä sanoi, ettei meille enää ikinä tehdä lohikeitosta mitään "terveellisiä" versioita, vaan mennään aina jatkossa tällä tyylillä. Resepti on alla, olkaa hyvä:

7 litran kattilallinen:

2,5 l vettä

2 kalaliemikuutiota

4 laakerinlehteä

vajaa 20 maustepippuria

3 tl suolaa

6 kesäsipulia (tai 3 keskikokoista sipulia)

6 porkkanaa

15 isoa perunaa (siikliä)

1 nippu tilliä

1,5 kg lohifileetä

nokare voita

3 dl kuohukermaa

Laita vesi kattilaan kiehumaan. Lisää sinne liemikuutiot, laakerinlehdet, pippurit ja suola. Kuori ja pilko sipulit ja porkkanat ja lisää ne liemeen. Kuori ja pilko myös perunat ja laita nekin kattilaan. Poista tillistä kovat paksut varret, hienonna se ja lisää liemeen. Poista kalafileistä ruodot, poista nahka ja suikaloi tai kuutioi lohi. Kun kasvikset ovat kypsiä, lisää lohipalat keiton joukkoon. Lisää myös kerma ja voinokare. Anna hautua muutama minuutti, kunnes lohipalat ovat kypsiä. Tarjoa heti saaristolaisleivän kanssa.