lauantai 22. maaliskuuta 2014

Meille se ei ole vaan jääkiekkoa - se on elämää!

Rauma on tunnettu kiekkokaupunki, sieltä on ponnistanut monta lahjakasta pelaajaa maailmalle ja tietysti Lukon liigajoukkueessa pelaa tälläkin hetkellä ryhmä rautaisia ammattilaisia. Mutta sitten se syy miksi ruokablogissa kirjoittelen näistä asioista. Tässä taannoin sai raumalaislähtöisen kiekkoilijan, Markus Nordlundin Auli-äiti idean, että mitä jos kokoaisi naistenpäiväksi Raumalle ryhmän kiekkoilijoiden läheisiä naisia; äitejä, isoäiteja ja sisaria. Mukavan kokoinen ryhmä saatiin kasaan tähän lämminhenkiseen tapaamiseen. Mukana oli raumalaislähtöisten ja Raumalla pelaavien jääkiekkoammattilaisten äitejä, isoäitejä ja sisaria, Tarkin Iiron ja Tuomaksen, Vehasen Petrin, Elon Eeron, Raannan Antin, Jasun Juhanin, Lammassaaren Petrin, Nordlundin Markuksen, Vahalahden Villen ja allekirjoittaneen eli Setäsen Oskarin läheisiä. Oli ilman muuta selvää, että ravintola, jossa söisimme olisi Goto, aivan Vanhan Rauman ytimessä sijaitseva gourmet ravintola. Ravintolan omistuspohjassa on runsaasti kiekkovaikuttajia. Omistajista keittiöstä vastaavat raumalaislähtöiset Top Chef-voittaja Teemu Laurell ja kokki Juho Jokela, ravintolapäällikkönä toimii Ninni Viitanen, jonka aviomies Ari Moisanen on mies näiden raumalaislähtöisten maalivahtien takana. Mose valmentaa tällä hetkellä molareita Ak Bars Kazanissa ja kantaa vastuun myös Leijonien maalivahtivalmennuksesta. Timo Elo teki pitkän uran Lukon valmennusorganisaatiossa ja maailmanmestarikaksikkoa Petri Vehanen ja Janne Niskala ei varmasti tarvitse sen kummemmin esitellä! 




Gotossa ruokailuhetkemme alkoi kuohuviinillä SECCO Italian bubbles 2012, joka oli ravintolan tervehdys meille. Kiitokset siitä! Ruoaksemme olimme valinneet kolmen ruokalajin menu signaturen, kauden tuoreista raaka-aineista keittiömestarin inspiraation mukaan vaihtuvan menun, joten täydellinen yllätys oli tulossa! Ruokahalun herättäjänä meille tarjottiin maukasta maalaisleipää levitteen kera.






 Alkupalana oli sokerisuolattua kevyesti savustettua siikaa, avokadoa, kurkkua ja shisoa. Tuo "never heard" shiso oli pakko googlettaa, se on mintun sukuinen yksivuotinen kurkkuyrtti, jota käytetään paljon japanilaisessa keittiössä. En oikein tiedä millä sanoilla tuota alkupalaa kuvailisin, se oli niin mielettömän hyvää, ehkä suussa sulava kuvailee sitä parhaiten. Maut olivat täydellisessä harmoniassa keskenään. Muuten, tämän jälkeen saattaa olla, että tässäkin ruokablogissa tuore kurkku maustetaan jossain vaiheessa shisolla!






 Pääruoaksi nautimme karitsan kylkirullaa oliivitäytteellä, valkosipuliperunapyreetä ja suolasipulia. Karitsan kylkirulla oli erinomaista, valkosipuliperunapyree oli sille loistava kaveri ja tuon suolasipulin reseptin käyn joku yö Gotosta rosvoamassa!






 Jälkiruoaksi nautimme omenapiirakkajäätelöä, omenamoussea & pralinecremeä. Ei varmaan tarvitse sanoakaan, että maut rimmasivat täydellisesti keskenään. Sitähän se gourmee on, että yhdistellään makuja ja aineksia tavalla, ettei kotikokki siihen pysty ilman oppia, vaikka kuin olis ruokabloggari!




 Goton miljöö on tyylikäs ja rento vanhassa rakennuksessa, hyvä yhdistelmä. Sen verran vielä sanon, että ravintolapäällikkö Ninni Viitanen on hyvä käyntikortti Gotolle, hän valaisee koko ravintolan aurinkoisella olemuksellaan. Menkää siis ihmeessä Gotoon syömään, jos ette vielä siellä ole käyneet!




Mitähän se Teemu miettii?








Gotosta matkamme jatkui tietysti Kivikylä-areenalle illan Lukko-Ässät peliin. Meillä oli ennen peliä treffit Lukon grand old manin, Pekka Laaksosen kanssa Perinnetilassa. Perinnetila on Pekan luomus, sinne on koottu muistoja ja saavutuksia sekä Lukon taipaleen ajalta, että Lukko-lähtöisten pelaajien tähtihetkiä. Yhden jos toisenkin silmäkulma kostui, kun naistenpäivän kunniaksi saimme tervehdyksen punaisen ruusun muodossa näiltä meidän omilta Suomessa ja maailmalla kiekkoilevilta läheisiltämme. Ruusut ojensi meille tietysti Laaksosen Pekka halauksen kera. Sanomalehti Länsi-Suomi oli myös paikalla ikuistamassa tätä meidän hetkeämme. Sunnuntain lehdessä oli hieno juttu tapaamisestamme. Erikoista ryhmässämme oli se, että mukana oli isoäiti Oili Tahkoniemi, jolla pelaa lapsenlapsi kahdessa Liigajoukkueessa, nimittäin Lukon Juhani Jasu ja Kalpan Petri Lammassaari ovat serkuksia. Myös molempien poikien äidit Jasun Tuula ja Lammassaaren Tarja ja Juhanin sisar Johanna Laakso ja toinen isoäiti Ritva Jasu olivat mukana. Ryhmässämme oli myös Suomen tunnetuimpien veskariveljesten, Tarkin Iiron ja Tuomaksen Leena-äiti. Nordlundin Markukselta oli mukana kaksi läheistä, äiti Auli Rauvola ja sisar Maria Nordlund. Meitä äitejä oli vielä mukana Vehasen Ulla, Raannan Teija, Elon Johanna, Vahalahden Birgit ja minä, nuoren veskarin, Oskari Setäsen äiti.






Peliä seurasimme päädyssä, jossa Lukon veskari pelaa kaksi kertaa, koska osalla meistä oli kausipaikat siellä. Levittäydyimme siis sinne. Tuuletukset olivat melkoiset kun meidän Ville (Vahalahti) teki ensimmäisen maalin. Meitä istui siinä rinta rinnan kahden veskarin äidit, toinen veskari vasta aloittelee uraansa ja toinen on jo urallaan lähes kaiken saavuttanut, mutta yhdistävä tekijä meille näytti olevan se hurja jännittäminen. Minä painelen välillä ovesta ulos, vaikka kotona ei olisi muuta seurattavaa kuin ottelupöytäkirja, kun en pysty sitä seuraamaan. Hallilla joudun tiukoissa tilanteissa kattelemaan vallan toiseen suuntaan, kuin missä se oma poika pelaa! Näytti olevan "gollegalla" samanlaista jännittämistä, oli meinannut jäädä MM-finaalikin katsomatta, kun Ruotsi oli tehnyt sen ensimmäisen maalin. Hän oli mennyt nukkumaan, mutta onneksi isäntä oli käynyt herättämässä kun peli oli tasan, ja loppu onkin historiaa! Raannan Teija kertoi opetelleensa olemaan jännittämättä, että pystyy nauttimaan niistä poikansa hienoista kopeista, pitäis varmaan kysyä neuvoa häneltä, että miten sen olon saa aikaan, ettei laita silmiä kiinni tai katso toiseen suuntaan, voi nimittäin jäädä vaikka gamesaver näkemättä...

Toivottavasti tämä meidän ensimmäinen kokoontumisemme ei jää viimeiseksi. Oli hieno tutustua todella mukaviin "hengen heimolaisiin", joille nämä pelit eivät ole vain jääkiekkoa, vaan niiden seuraaminen on osa elämäämme. Se ei ole meille pelkkää viihdettä vaan läheisemme saavat leipänsä siitä, se tuo vähän erilaista näkökulmaa pelien seuraamiseen. Osalta meidän pelaajista on pelit jo tältä kaudelta loppu, mutta hurjasti tsemppiä kaikille niille joiden pelit vielä jatkuvat!

Lopuksi vielä iso kiitos hyvälle ystävälleni Aulille, joka teki suuren työn tämän lämminhenkisen tapahtuman järjestelyissä. Oli ikimuistoinen naistenpäivä!


2 kommenttia:

  1. Uusi lukija täällä ilmoittautuu! :)
    Kuulostipa ihanalta tuo teidän Naistenpäivä! Ensinnäkin, olen Goton aukeamispäivästä saakka halunnut siellä käydä. Vaikka matkaa meiltä Raumalle ei ole kuin reilut 130 km niin silti ei olla saatu aikaiseksi. Tämän postauksen luettuani päätin että viimeistään kesällä kyllä mennään! En ole kuullut siitä ravintolasta mitään muuta kuin positiivisia kommentteja!!
    Ja kiva kulla että jääkiekko on jossain muuallakin enemmän kuin pelkkä harrastus! Meillä sitä ei pelata ihan noin korkealla tasolla, mutta harrastamisen lisäksi sitä kyllä seurataan sitäkin enemmän ja kierretään katsomassa pelejä. Tsemppiä playoffeihin!!!! :)

    VastaaPoista
  2. Parasta antia tuossa meidän päivässämme oli se, kun sai tutustua uusiin mukaviin ihmisiin. Tuo Goto on kyllä ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, onneksi olen itse menossa sinne taas parin viikon kuluttua! Hei, tossa jääkiekossa on tärkeintä se tunnelma ja sehän ei sarjatasoa katso, vai mitä?

    VastaaPoista