perjantai 4. heinäkuuta 2014

Mansikka-mascarponejuustokakku

Vanhempi poika tuli pitkästä aikaa tyttöystävänsä kanssa yökylään. Sen kunniaksi halusin tehdä juustokakun kahvipöytään, pitäähän sitä lapsille jotain herkkua tarjota. Mansikasta tietysti, ne ovat tuoreena niin hyviä ja sesonki on parhaimmillaan. Isännän lähetin paikallisen marketin kulmalle mansikkaostoksille ja sieltä hän sai saaliikseen aivan ensiluokkaista makeaa köyliöläistä punaista herkkua. Kakkua olisi mukava illalla maistella, kunhan saataisiin väki pois uudesta ulkoporeammeesta (siihähän sitä olisikin tekemistä), amme on meillä kolmatta päivää käytössä, joten se vetää puoleensa ja sieltä ei millään malttaisi tulla pois. Ihan vain tiedoksi, että tämä meidän nuori neito asettautui ammeen makuupaikalle, viritti läppäristään Netflixin päälle ja näytti elämäänsä hyvin tyytyväiseltä! Päädyin kokeilemaan työkaverini Marian innoittamana pohjaa Wilhelmiina-kekseistä (mielettömän hyvänmakuinen pohja) ja laittamaan paloiteltuja mansikoita juustomassan joukkoon. Hän oli tehnyt kakkunsa tuorejuustosta ja kermasta, mutta mulla oli visio mascarponesta. Laitoin sitä vain yhden purkin, ettei kakusta tulisi liian raskasta, sitten pari purkkia kermaa vaahtona, vähän jugurttia ja raikastus sitruunalla. Pohja oli herkullinen, juustomassa ihan täydellisen makuista ja mansikkasattumat sopivat massan joukkoon kuin nakutettu. Kaiken kruunuksi peitin kakun viipaloiduilla mansikoilla, joiden päälle laitoin vielä kiillettä. Täytyy sanoa, että kakku hurmasi koko poppoon.














20 -24 cm halkaisijaltaan oleva irtopohjavuoka (käytin 20 cm vuokaa)
Pohja:
1,5 pkt Wilhelmiina-keksejä
60 g voita sulatettuna
Täyte:
1 prk mascarpone-juustoa
1 dl kreikkalaista tai turkkilaista jugurttia
1,5 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
2 prk kuohu- tai vispikermaa
6 liivatelehteä
0,5 sitruunan mehu
n. 0,5 l mansikoita
Päälle:
n. 1 l mansikoita
Kiille:
2 dl vettä
1 dl hyytelösokeria

Perkaa ja paloittele ensin täytteen mansikat. Laita leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle. Murskaa keksit, sulata rasva ja sekoita ne keskenään. Taputtele keksipohja vuoan pohjalle. Laita kulhoon mascarpone, jugurtti, sokeri ja vaniljasokeri. Vatkaa niitä sähkövatkaimella sen verran että mascarpone notkistuu ja ainekset sekoittuvat keskenään. Vaahdota kerma. Kääntele kermavaahto juustomassan joukkoon varovasti. Sekoita mansikanpalat muutamalla pyöräytyksellä joukkoon. Liota liivatteet kylmässä vedessä, purista ylimääräinen vesi pois ja liota ne kiehautettuun sitruunamehuun. Kaada lopuksi juustomassan joukkoon. Anna hyytyä kylmässä seuraavaan päivään. Viipaloi mansikat ja lado ne vuokaan ennen kuin poistat reunavanteen. Kiehauta kiilteen vesi pienessä kattilassa, lisää hyytelösokeri ja anna kiehahtaa uudelleen. Nosta kattila liedeltä, sekoittele kiillettä aina välillä, kunnes alkaa hyytyä. Kaada varovasti kakun pinnalle tai levitä lusikalla. Anna kakun olla vielä hetki kylmässä.






tiistai 1. heinäkuuta 2014

Satakunta rules - kohtaamisia Reposaaressa

Täällä Satakunnassa on näitä ruokablogeja aika harvakseltaan ja harvakseltaan on kuulemani mukaan ollut bloggareiden kokoontumisiakin. Ei ne blogit kauheesti ole lisääntyneet, mutta kokoontumisiin tuli nyt MUUTOS! Tyrniä ja tyrskyjä-blogin Sarppu kutsui meidät vieraakseen Reposaareen sunnuntaimiittingille. Kutsu lähti seitsemään blogiin, loppujen lopuksi meitä oli paikalla vain neljä; Sarppu itse, Kirsin keittiössä-blogin Kirsi, Hellan ja viinilasin välissä-blogin Johanna sekä allekirjoittanut. Tulee kyllä mielettömän hieno olo, kun tapaa ihmisiä, joiden kanssa tulee heti juttuun, on kun ois tunnettu aina! Meillä riitti juttua niin, ettei meinannut yksi päivä tapaamiseen riittää. Sovittiin, että näitä tapaamisia jatketaan suurin piirtein pari kertaa vuodessa. Lupauduin ottamaan tämän ihanan poppoon vieraaksi meidän terassille poreammebileisiin ensi kerralla ja toivon mukaan kokoonnumme silloin runsaslukuisempana (ps. Isäntä ei vielä tiedä, että joutuu toimimaan silloin tarjoilijana)!













Sarppu oli järjestänyt meille Siikarannan leirintäalueelta idyllisen vanhan torpan kokoontumispaikaksi. Kun saatiin ruuat ja sponssikamat levitettyä mökkiin, lähdettiin katselemaan hienoja rantamaisemia. Ei voi muuta sanoa kun, että vaikuttavia maisemia siellä meren rannassa Reposaaressa on. Meitä oli paikalla kaksi meri-ihmistä (Sarppu ja Johanna) ja kaksi maakrapua (Kirsi ja minä). 









 




Sitten muutama sana siitä tosi tärkeästä eli ruuasta. Ruokabloggarit tietty toivat tekemiään herkkuja mukanaan. Kylmillä herkuilla mentiin eli oli paria sorttia paistia, muutamaa salaattia, suolaista piirakkaa, leipiä ja kostukkeeksi Viinimaan maahantuomia viinejä (Fresitaa Bernard-Massardin kuohuviiniä ja Montgrasin punaviiniä) sekä Sinerbrychoffin uutta alkoholitonta siideriä. Kiitokset juomista, kaikki maistuivat! Jälkiruokaherkkuina meillä oli salmiakkijuustokakkua, porkkanakakkua sekä marenkileivoksia. Täytyy sanoa, että pienen ähkyn aiheutin itselleni maistelemalla kaikkia herkkuja. PAKKO niitä oli kaikkia maistaa, onneksi maistoin (ja otin lisää). Mä voisin muuttaa bloggareiden kommuuniin asumaan tai kävisin siellä ainakin syömässä!








































Kotiin viemisinä meillä oli HK:n Lihakirja, Iloleipurin leivontatarvikkeita, Meiran kahvia, mausteita ja leivontatuotteita, Mykoran sieniä,  Eskimo Finlandin keittiö- ja leivontatarvikkeita sekä Kurkkumestareiden tuotteita. Mitä nöyrimmät kiitokset kaikille osallistuneille firmoille. Näistä tuotteista kuulemme varmasti myöhemmin lisää, kunhan ehditään tutustua niihin! Lopuksi täytyy sanoa, että tuntui hienolta kun samanhenkiset ihmiset puuhailivat kamerat kädessään, eikä kukaan huudellut, että tule nyt jo sieltä tai että saisko jo ruokaa. Kaikki saivat kuvansa ja hauskaa oli. Oli muutenkin mukava jutella näistä blogiasioista ja kaikesta muusta maan ja taivaan välillä. Nyt muistellaan hymyssä suin tätä tapaamista ja odotellaan seuraavaa. Päätän raporttini täältä Eurasta allaoleviin kuviin ja tunnelmiin.






maanantai 30. kesäkuuta 2014

Taivaallinen kurkkudippi

Tästä en sitten pysty enää reseptiä yksinkertaistamaan, sitten se ei ole enää resepti! Olin kurkkusalaattiostoksilla Kurkkumestareilla Kauttualla. Pienyritys purkittaa itse kasvattamiaan kurkkuja. Lisäksi purkitetaan punajuurta ja kurpitsaa. Heidän valmistusmenetelmiinsä eivät kuulu keinotekoiset uutteet, aromit ja esanssit, vaan tuotteet ovat luonnonmukaisia. Meillä on jo vuosia syöty Kurkkumestareiden perinteistä kurkkua ja superherkullisia valkosipulikurkkuja. Tällä kertaa visiitilläni tehtaanmyymälään tarttui mukaan purkki kurkkusalaattia. Sai yrittäjältä vinkin, että kannattaa kokeilla dippiä kurkkusalaatista. No minähän yllytyshulluna kokeilin heti kotiin päästyäni. Dipistä tuli samettisen pehmeää, ihan täydellistä. Täytyy taas kerran todeta, että yksinkertainen on hyvää (mun vakiolause), paas kokeillen!








2 rkl Kurkkumestareiden kurkkusalaattia
1 prk creme fraichea (Pirkka)

Laita astiaan 2 kukkupäällistä ruokalusikallista kurkkusalaattia. Muusaa salaatti tehosekoittimella hienoksi. Lisää joukkoon 1 purkillinen creme fraichea, sekoita ja tarjoile grilliruoan tai kalan kanssa.




perjantai 27. kesäkuuta 2014

Mokkapalat - ne muhkeat, uunipellillinen

  Synttäreitteni kunniaksi vein töihin eilen suolaista ja makeaa tarjottavaa. Koska meillä on aika iso jengi siellä, päätin tehdä molempia uunipellillisen. Mokkapaloista pitävät suurinpiirten kaikki, siksi se oli takuuvarma valinta makeaksi tarjottavaksi. Kun muuta makeaa ei ollut tarjolla, palat saivat olla muhkeita. Etsintäni tuotti tulosta, sopiva resepti 60 cm leveään uuniin löytyi Pullahiiren leivontanurkasta, klikatuin mokkapalaresepti netissä, varmasti tulisi hyviä makeita paloja. Niin tulikin, ihan täydellisiä, muhkeita, meheviä mokkapaloja! Ps. uunipelti voi olla vähän matalampikin. Kun taittelet suuresta leivinpaperista pohjaosasta ylimenevät reunat, kiinnitä ne yhteen puolikkailla hammastikuilla yläreunoista. Ei ole väliä kuinka korkean piirakan teet, leivinpaperilla saat uunipeltiin korkeutta lisää.








uunipellillinen 60 cm leveään uuniin
Pohja:
6 munaa
5 dl sokeria
8 dl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
3 dl kiehuvaa vettä
300 g margariinia
Kuorrute:
6 rkl vahvaa kahvia
6 rkl margariinia
1 rkl vaniljasokeria
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
n. 1 pkt tomusokeria
Koristeeksi:
nonparelleja

Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri. Lisää joukkoon kolmessa erässä vuorotellen kuumaa vettä ja keskenään sekoitettuja kuivia aineita. Sulata rasva ja lisää se viimeisenä taikinaan.  Sekoita taikinasta tasainen. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille (leveys 60 cm). Levitä taikina lastan kanssa tasaiseksi. Kypsennä uunin yläosassa 175 asteessa noin 25 minuuttia. Sekoita kuorrute puolessa välissä pohjan uunissaoloaikaa. Aloita sekoittamalla kuuma kahvi ja sulatettu rasva. Lisää loput aineet ja sekoita kuorrute tasaiseksi. Levitä se juuri uunista otetun pohjan päälle vielä kun pohja on lämmin. Ripottele samantien nonparellit pinnalle. Leikkaa piirakka jäähtyneenä neliöiksi.

Töistä tullessani Isäntä oli duunissa, mutta keittiön pöydällä oli ihania yllätyksiä.
Toi kasarikuva nuoruudesta on kyllä paras!