Makuja radan varrelta - Tähtivieras vol 1, Pasi Näätänen

Mulla on jo pitkään pyörinyt mielessä ajatus vierailijoista täällä blogissa. Olen itse tykännyt näistä vieraskynistä muiden blogeissa, mielenkiintoisia tekstejä ovat kirjoitelleet. Olen työni kautta saanut vuosien varrella tutustua mukaviin, mielenkiintoisiin ihmisiin. Kun viitenä päivänäkin viikossa jonkun kanssa vuosien ajan puhuu puhelimessa, kyllähän siinä välillä tulee juteltua muutakin kuin työasiaa. Tykkään työstäni ja täytyy sanoa, että kyllä nämä ihmiset ovat tämän työn parasta antia. Näistä tyypeistä moni on ruoka-alan rautainen ammattilainen. Näissä merkeissä olen jo vuosia sitten tutustunut Pasi Näätäseen, joka työskentelee lihamestarina Citymarket Koivukylässä Vantaalla. Olin jo Pasilta kysellyt halukkuutta blogini ensimmäiseksi vierailijaksi. Tarkoituksena oli, että hän olisi laittanut jotain ruokaa reseptin kera. Kun hän kertoi lähtevänsä ystäviensä kanssa reissuun junalla halki Aasian, ehdotin että tehdään se blogivierailu sieltä reissusta kuvien kera, niin saa mahdollisimman moni fiilistellä mukana ainakin nojatuolissa. Niinhän me sitten tehtiinkin, saanko esitellä,
Pasi Näätänen:

Jo vuosia päässäni oli kytenyt haave junamatkasta Siperian halki aina Kiinaan asti. Tälle ehkä hullulta kuulostavalle idealle sain taustatukea kesällä 2013, kun hyvät ystäväni ilmoittivat olevansa lähdössä toteuttamaan tällaista reissua. Ajankohdaksi sovimme syksyn 2014. Tuohon vuoteen ennen reissua mahtui lukuisia sähköpostiviestejä, tarjouspyyntöjä, viisumihakemuksia, paluulennon kyttäystä jne... yllättävän paljon kaikkea. Haluankin tässä kiittää isosti Jania ja Sandraa, jotka hoitivat suurimman osan näistä etukäteen hoidetuista asioista.

Matkaa suunniteltaessa päätimme viettää suurimman osan ajasta Siperiassa ja Mongoliassa pyrkien tutustumaan mahdollisimman läheltä niiden paikallisiin kulttuureihin. Tottakai miljoonakaupungit Moskova ja Peking kiinnostivat. Mietimme vain, että niihin pääsee helpommin jälkeenpäinkin, mutta sinne välimaastoon tuskin tulee enää koskaan mentyä (never say never!). Reitiksi muodostui Helsinki-Moskova-Jekaterinburg-Novosibirsk-Iskutsk-Ulan Bator-Peking, noin 9000 kilometriä rautateitä! Hyvästä ruoasta kiinnostuneena haaveissani oli tietenkin tajunnan räjäyttäviä makukokemuksia...venäläinen keittiö, pekinkiläinen katuruoka ja mongolialainen ruokakulttuuri...iso kysymysmerkki muutenkin koko maa. Nooh, sitten itse asiaan eli tässä muutamia kuvia ja tarinaa matkan varrelta.

Venäjä

*Moskova - Moskovassa vietimme vain päivän. Juna saapui sinne Helsingistä aikaisin aamulla, joten suuntasimme aamiaiselle heti perille päästyämme johonkin kivannäköiseen paikkaan. Sillä aamiaisella jaksoi kyllä pitkään☺. Pakolliset nähtävyydet, dinner kivassa ravintolassa (jossa kasvoi puu keskellä salia), eväät aseman vieressä olevasta kojusta ja taas matkaan kohti tuntematonta.

*Jekaterinburg - Jekaterinburgin kuvernööri oli aikoinaan itse Mr Boris Jeltsin. Sen kyllä huomasi hyvin kaupungin ilmeestä. Kaikki oli viimeisen päälle ja tämän kaupungin rakentamisessa/ylläpitämisessä ei ollut ruplia säästelty. Hieno kaupunki.

*Novosibirsk - Novosibirsk olikin sitten jotain ihan muuta. Täällä näkyi ja maistui se venäjä, jota olimme tulleet kokemaan. Kaupunki oli kuin suuri "Merihaka", mutta joka paikka oli siistinä...roskia, tupakan tumppeja...ei näkynyt missään ja se ruoka, se oli juuri sitä aidointa, mitä Venäjä voi tarjota.

*Irkutsk - Irkutsk, jota myös sanotaan Siperian Pariisiksi, oli juuri sitä. Kivoja, tunnelmallisia kahviloita ja mukavia pieniä baareja...

*Baikal - Maailman syvin järvi, Lake Baikal ja kylä nimeltä Listvyanka (80 kilometriä Irkutskistä). Totta kai kiinnosti, millaista kalaa täältä saa ja toriltahan sitä löytyi. Hyvin suomalaisen siian tapainen oli tuo savustettu peto, minkä nimi jäi epäselväksi. Kala tarttui torilta mukaamme ja siitä väsättiin itse illallista. Tykötarpeet löytyivät paikallisesta "tavallista paremmasta" ruokakaupasta. Täällä pääsin todistamaan yllätyskihlajaisia, joita silloin juhlittiin idyllisesti majatalon keittiössä.

Matka jatkui kohti Mongoliaa ja Ulan Batoria. Junassa matkustimme idyllisesti "muuli"luokassa eli kolmannessa luokassa ihan vain siksi, että pääsimme sinuiksi paikallisten ihmisten ja heidän tapojensa kanssa. Tuolla päin kulttuuriin kuuluu erilaisten lahjojen antaminen eli jos suunnittelet tämän tyylistä reissua, ota runsaasti lahjoja, vaikka Fazerin Sinistä suklaata mukaan ja jos et voi sietää vodkaa, unohda koko reissu!☺

Venäjän ja Mongolian rajalla juna oli noin 5 tuntia paikoillaan, joten kerittiin hyvin käydä paikallisen kylän "ravintolassa" borschkeitolla.

Mongolia

*Terenjen kansallispuisto - Juna saapui Mongolian pääkaupunkiin Ulan Batoriin aikaisin aamulla. Vastassa asemalla oli UB Guest Housen omistaja, joka oli varannut meille puuhasteltavaa kahdeksi seuraavaksi päiväksi. Aamiaisen nautittuamme lähdimme Terenjen kansallispuistoon jurttakylään. Siellä oli tarkoitus viettää kyseinen päivä ja seuraava yö. Paikka ei ollut mikään "all inclusive" hotelli Hilton, mutta maisemat ja ihmiset siellä olivat sellaisia, mitä Hiltonissa ei ole...mielipidehommia, mitä sitten kukin lomaltaan hakeekin, se jääköön jokaisen omaksi valinnaksi! Ruoka oli leirissä erittäin hyvää, kylläkin sattumat nuudelikeiton seassa jäivät mysteeriksi, mutta hyviltä ne silti maistuivat. Jotenkin musta tuntuu, että alla olevien kuvien vuohen teurastamisella oli jotain osuutta asiaan! Siinähän se päivä meni mukavissa tunnelmissa, ohjelmassa oli mm. ratsastamista mongolian hevosella.

*Ulan Bator - Ulan Batoriin tai Ulaanbaatariin, kummallakin tavalla sen voi kirjoittaa, lähdimme seuraavana aamuna takaisin. Ulan Bator on kaupunkina sellainen nopeasti kasvava suurkaupunki. Katukuvasta kyllä huomaa, että sijoittajat ovat löytäneet tämän kaupungin. On isoa, hienoa ja kallista sopivassa suhteessa, mutta myös sitä aitoa ja ehkä vähän vaatimatonta. Kaupungista löysimme myös pienen torin, mistä löytyi kaikenlaista hyvää maisteltavaa. Ja taatusti olivat tuotettu jossain siinä lähellä, lähiruokaa parhaimmillaan.

  

Illan kruunasi mongolialainen kansantanssi/musiikkiesitys. Ihan huikea show ja mukava kurkistus paikalliseen kulttuuriin.

  

Ja sitten olikin edessä viimeinen pätkä junassa kohti Pekingiä. Fiilikset olivat hieman haikeat, koska reissu on tulossa tiensä päätökseen. Junassa matkustamiseen oli jo tottunut, meille oli jo syntynyt tietyt rutiinit ja kohta niistä olisi pakko luopua.

Kiina
*Peking - Viimeiset 3 päivää vietimme tässä suuressa kaupungissa. Niin lyhyeen aikaan saa vain pintaraapaisun tästä kylästä. Jo matkalla mielessäni oli kaikki ne herkut, mitä sieltä voi saada: ankkaa, hot potia, street foodia...Ja täytyy sanoa, ettei pettymystä tullut. Jo pelkkä riisi siellä oli niin hyvää, ettei Suomesta sellaista saa. Kaikenlaista tuli maisteltua Pekingin ankasta skorpioneihin! Illallista emme menneet syömään mihinkään  "valkoiset pöytäliinat"-paikkaan vaan joko söimme Night Marketissa (iltatori) tai hyppäsimme metroon ja menimme sillä keskustasta vähän sivummalle. Sitähän sanotaan, että mitä vaatimattomampi vessa ravintolassa on, sitä paremmat eväät tulee keittiöstä. Ainakin siellä se piti paikkansa! Street food, joka on tällä hetkellä Suomessakin nouseva trendi, oli erilaista kuin meillä. Meillä se on pulled pork-burgereita, hodareita...siellä se oli melkein mitä vain, kunhan se pysyi varrastikussa! Ja pääsinhän minä itsekin siellä "hommiin"☺.

Sitten olikin edessä enää paluulento Aeroflotin siivin kotiin. Matka oli kyllä mielenkiintoinen, mieleenpainuva ja silmiä avaava. Ruoka oli NIIN paljon parempaa siellä ruuan alkulähteillä, freshiä, varmasti tuoretta. Enpä usko, että siellä ihan hirveästi pakastearkkuja myydään. Ihmiset, maisemat, elämänmeno tuolla suuressa maailmassa on vain niin erilaista. Itselläni karisivat ainakin ennakkoluulot täysin... niin ystävällisiä ihmisiä me matkan aikana tapasimme kaikissa käymissämme maissa. Jos meillä täällä on huolen aiheena esim. pätkivä nettiyhteys tai talvella vähän jäätynyt auton tuulilasi, niin kyllähän ne on huolista pienimpiä! Jos suunnitelmissa on lähteä tuonne päin reissaamaan, niin suosittelen lämpimästi. Varaa riittävästi aikaa suunnitteluun ja enemmän kuin 2 viikkoa reissuun. Lähde reissuun avoimin mielin; saattaa olla ettei ihan joka päivä pääse suihkuun ja muutenkin saattaa olla "säätämistä" tiedossa. Kysymys kuuluukin: Mitä lomaltasi haet?

 (on se Hilton kyllä kiva☺☺☺).

-Pasi-